“Loputon kokeilunhalu kasvaa tekemällä” Taiteilijahaastattelussa Jenni Rope
Tutustuin sinun teoksiin ensi kertaa jo vuonna 2003 Porin taidemuseossa kun he olivat tilanneet sinulta flipbookin, ja sen piirrokset olivat kuva kuvalta esillä museon studiossa. Mitä sun taiteessa on muuttunut vuosien aikana?
“Tuntuu hurjalta että oma taiteilijanura on todellakin alkanut jo yli 25 vuotta sitten, ei semmoista voi käsittää. Kaikenlaista on tullut tehtyä, enkä kadu mitään! Mun alkutaipale sarjakuvan parissa tuntuu kyllä kaukaiselta, mutta toisaalta olen jatkanut taiteilijakirjojen tekemistä, joten olen vieläkin se sama tyyppi, joka on innoissaan taiteen työstämisestä kirjan muotoon.
Vaikka pääasiassa maalaan ja teen mobileveistoksia, teen siis ajoittain myös taiteilijakirjoja, ja suunnittelen jo ensi vuodelle seuraavaa. Taiteilijakirja on tosi saavutettava taidemuoto, se on edullinen tehdä, edullinen ostaa, ja tekijä voi hallita sen suunnittelun, painatuksen ja jakeluprosessin kaikkia osasia, ja mikä parasta – se toimii kokonaan galleriamaailman ulkopuolella. Siihen maailmaan kuuluu myös superkiinnostavat erilaiset taidekirjatapahtumat ympäri maailmaa, joissa tykkään käydä ja tavata ihmisiä. Mua kiinnostaa se, että kirjaan saa koskea, toisin kuin muihin taideteoksiin, siinä on se kosketusaisti mukana, sen voi tuntea konkreettisemmin hyppysissään.”
Mikä sinussa tekijänä on muuttunut? Mikä on pysynyt samana?
“Minussa on vieläkin se sama kokeilunhaluisuus kuin nuorena – se pitää kiinnostuksen tekemiseen yllä. Mahdollisuuksia on niin paljon, miksi rajata omaa tekemistä? On tietenkin tärkeää keskittyä yhden jutun kehittelemiseen pitempään, esimerkiksi viimeiset pari vuotta olen harjoitellut uutta tekniikkaa, öljypuikoilla (oil stick) maalaamista, ja nyt vasta uskalsin laittaa niitä uusia töitä esille tämän hetkiseen näyttelyyni HAA Galleriaan. Tykkään kokeilla uusia materiaaleja ja uusia mittakaavoja. Siksi ehkä myös julkinen taide tuntuu omalta, siinä on paljon haasteita mutta sitä palkitsevampaa se lopputuloksen näkeminen on. Nykyään olen myös rohkeampi, ja jos jotain en osaa, uskallan pyytää neuvoa. Sitä en osannut nuorena.”
Onko jokin teos tai työprosessi opettanut sinulle jotakin itsestäsi, mitä et olisi muuten tullut huomanneeksi?
“Aika usein julkisen taiteen projekteissa kohtaa ihmisiä taidealan ulkopuolelta esim. rakennus- ja kiinteistöalalta, jotka eivät tunne taidetta ja jännittävät siitä puhumista. Silloin huomaa, että kun taidetta ei tunneta, sitä ei myöskään niin osata arvostaa. Ja kuitenkin, se molemminpuolinen arvostus on tosi tärkeää kun tehdään yhdessä töitä. Tällaisissa projekteissa huomaan että en ole se stereotyyppinen sekava taiteilija, vaan aika skarppi tyyppi, ja tykkään laajentaa ihmisten käsityksiä taiteilijoista.”
Näen miten taiteesi on kasvanut mutta samaan aikaan pysynyt tunnistettavan samankaltaisena. Installaatiot, veistokset, kankaat, maalaukset ja printit, harva taiteilija on saanut työstää niin monenlaisia erilaisia materiaaleja ja projekteja. Minkälaisia haaveita sinulla on vielä teostesi tulevaisuutta ajatellen, missä haluaisit toteuttaa näyttelyn tai julkisen teoksen?
“Mulla on mielessä aika montakin erilaista materiaalia mitä haluaisin kokeilla ja olen ehdottanut jo pariin avoimeen hakuun betoniveistosta ulkotilaan, niistä ei vielä sen enempää, olisi kiinnostavaa päästä niitä toteuttamaan. Näyttelyt on esillä aina vain sen kuukauden verran, ja julkinen veistos voi olla paikallaan vuosikymmeniä. Tykkään ajatuksesta että ihmiset voi nähdä mun työt tulevaisuudessa, ja mahdollisesti eri valossa kuin nykypäivänä. Toinen unelmani olisi päästä tekemään näyttelyitä tulevaisuudessa enemmän ulkomaille.”
Kuvataideakatemian maisterin opinnäytetyössäsi kerrot työskentelypäiväkirjassasi miten maalausten kanssa työskentely on vakavaa ja tunteellista. Mobileveistosten rakentaminen taas kuin leikkiä. Miten materiaalien ominaisuudet – esimerkiksi maalauksen pysyvyys ja kerroksellisuus verrattuna mobileveistosten keveyteen ja liikkeeseen – vaikuttavat siihen, millaisena koet itse työskentelyprosessin ja tekemisen tunteet?
“Maalauksessa on mahdollisuus juuri siihen kerroksellisuuteen ja pitempään työstämiseen, jolloin se on hitaampaa, sen vaiheita täytyy pohtia enemmän ja siihen uppoaa tosi syvälle. Se on vaikeaa siksi, että maalaus voi näyttää eri päivinä niin erilaiselta, ja vaikka luulet että se on valmis, se onkin yhtäkkiä puolen vuoden päästä ihan keskeneräinen. Maalaus on oikukkaampi väline. Mä näen, että mobileveistoksissa muodot on se kaikkein voimakkain piirre, joten niissä ei ole niin paljon mahdollisuutta maalaukselliseen työstämiseen, se helpottaa mun työskentelyprosessia ja tekee siitä kevyemmän. Mobileveistosten liike myös tuo automaattisesti lisää muuttujia siihen teokseen, joten sen voi jättää pelkistetymmäksi.”
Teit ensimmäisen mobilen 10 vuotta sitten. Mitä mobilet merkitsevät sinulle?
“Mobilet ovat laajentaneet mun tekemistä erityisesti tilalliseen suuntaan, niiden liike ja muuttuva olemus kiehtoo. Niissä on jotain tosi jännää ja meditatiivista, joka ei ehkä vielä ole selvinnyt mulle itsellenikään. Yritän joka näyttelyssä saada ne toimimaan uusillla tavoilla maalausten kanssa. Ja muotomaailman ja materiaalien mahdollisuudet ovat loputtomat!”
Olet tosi tuottelias taiteilija. Mistä ammennat ideoitasi? Tarviiko luovaan ajatteluun erityisiä olosuhteita?
“Mun kaikki ideat syntyy tehdessä. Mä vaan menen työhuoneelle ja alan puuhata. Aika usein saatan vaan siivota työhuonetta pari päivää, se on sellaista mietiskelyä ja tilan tekemistä uudelle. Materiaalit ja värit itsessään inspiroi. En odota ideoita, ne tulee kuitenkin aina työskentelyprosessin aikana, ja teidän jo, että parhaat niistä saattaa tulla jonkin pieleen menneen kokeilun kautta. Tarvitaan aikaa ja rauhaa, eli kokonaisia päiviä, jotka pitää varata pelkästään työskentelylle. Läppärin, jossa on kaikkea muka tärkeämpää tekemistä odottamassa, jätän kotiin.”
Mitä haluaisit kertoa Suomenlinnan näyttelystäsi?
“HAA Gallerian tila Suomenlinnassa on kaunis holvikaarikattoinen sali ja tuntui hyvältä että sen muoto tulee laskeutumaan kaikkien teosten ylle. Mun yritykset hallita tai rajata näyttelykokonaisuutta tuntuu aina vähän väkinäisiltä ja tälläkin kertaa luonnollisemmalta tuntui vaan laittaa esille ne uusimmat työt, joista on itse innoissaan. Nyt esillä on ekaa kertaa töitä, joissa on aikaisemmin käyttämieni akryylimaalin ja sprayn lisäksi öljypuikkoa, jonka kanssa olen nautiskellut ja saanut sellaista piirroksen fiilistä maalaukseen. Mobileita on kolme uutta, niissä olen käyttänyt maalaamatonta koivuvaneria ja värikkäitä köysiä. Näyttelyn kantavaksi teemaksi muodostui sellainen kelluva tunne ja meren läsnäolo. Kun maalaa abstraktia maalausta, ei aina ihan heti hahmota mihin maalaus on menossa, ja voi mennä vuosia, että hahmottaa ne aihepiirit mitä on kehittymässä. Musta tuntuu että olen jo pitkään maalannut tiettyä samaa: luonnon ja kaupungin rytmejä, kasvien ja ihmisten tekemiä kuvioita, liikkeen tuntua. Niiden kanssa mä olen löytänyt mun oman maalauksen sisäisen maailmani.”
Kiitos haastattelusta Jenni.
Jenni Ropea haastattelin Finnish Art Agency:n Laura Köönikkä.
Jenni Ropen näyttely Kelluva HAA Galleriassa 11.9. – 4.10.2025
Taiteilija on itse paikalla sunnuntaisin 21.9. & 28.9. klo 12-16 ja näyttelyn viimeisenä päivänä lauantaina 4.10 klo 14-16.
HAA Galleria, Suomenlinna C1.
