“Improvosointi taiteen tekemisessä kuin yleensäkin elämässä kehittää ketteryyttä mukautua yllättäviin tilanteisiin.” haastattelussa taiteilija Leena Katriina Ehrling
Leena Katriina Ehrling on yksi Finnish Art Agencyn Slow Art Gallery-yhteistyöhön valituista taiteilijoista. Slow Art Galleryn tavoitteena on näyttelyn lisäksi kertoa taiteilijoista, heidän ajatuksistaan ja maailmastaan sekä nostaa esiin aiheita, jotka tänä päivänä kannattelevat luovaa työtä.
Näyttely on esillä osoitteessa: Slow Art Gallery, Confidants, Korkeavuorenkatu 2B, F-rappu sisäpihalla, 3.kerros, Helsinki. Näyttelyyn voit varata oman vierailuajan laura(at)finnishartagency.com tai seuraamalla näyttelyn tapahtumia.
Kuvat: Ninni West
Miksi olet taiteilija?
“Minulle taiteilijaksi tuleminen on pitkän tien tulos. Olen aina piirtänyt ja maalannut, mutta lapsuuden tai nuoruudenkaan haaveammatti ei ollut kuvataiteilija. Yleensä ajan henki silloin oli, että taidetta pidettiin ehkä hyvänä harrastuksena. Ihan selkeää kuvaa minulla ei ollut mikä haluaisin isona olla, mutta tiesin vahvuuteni kuvallisessa ilmaisussa. Näin muotoja, värisävyjä, tiloja ja koostumuksia ehkä herkemmin kuin moni muu. Tajusin myöhemmin, että on asioita joita muut eivät välttämättä pidä niin merkityksellisinä. Kun tällaiset asiat kiinnostivat, en halunnut taiteen tekemisen jäävän vain harrastukseksi.”
Mitä neuvoja antaisit nuoremmalle taiteilijalle, joka pelkää epäonnistumista — miten rohkaista itseä ottamaan riskejä ja katsomaan virheitä osana kasvua taiteilijana?
“Nämä ovat asioita, joita itsellenikin muistutan tasaisin väliajoin. Älä mittaa kuinka kuinka monta tykkäystä tai kuinka paljon myyt, vaan mittaa myös oppimista, kokeilemista, rohkeutta olla haavoittuva. Onnistunut työ ei aina näy esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.”
Mistä teostesi ideat syntyvät? Miten sinä itse näyt teoksissasi?
“Teokset saavat ideansa siitä mitä olen nähnyt, kuullut tai kokenut. Toiset teokset syntyvät jonkun toisen teoksen herättämästä tunteesta tai ajatuksesta, toisinaan taas hiljaisuudesta ja tilasta, jossa mikään ei sano mitään – mutta jokin tuntuu. Jokainen teos on omalla tavallaan omakuva.”
Onko sinulle ollut haasteellista sallia virheitä tai yllätyksiä työprosessissa? Miten olet oppinut toimimaan niiden kanssa?
“Virheitä ei kannata pelätä. Jos ei tee virheitä, ei tee mitään, koska niitä tulee joka tapauksessa. Joskus virheet saattavat olla teokselle niin sanottu onnenpotku, tai ehkä niitä voi kutsua onnekkaiksi sattumiksi. Taiteen tekeminen on jatkuvaa tekemistä ja kokeilua. Tekemisen kautta löytyy oma visuaalinen kieli, tyyli tai tapa katsoa: mikä on sinulle merkityksellistä ja mikä tuntuu aidolta.”
Kuinka paljon suunnittelet etukäteen vs. kuinka paljon improvisoit tai annat intuitiolle tilaa?
“Annan mielelläni intuitiolle tilaa. En suunnittele etukäteen teoksia kovinkaan pitkälle, enkä muista yhtään yksittäistä teosta, josta olisin tehnyt luonnoksen piirtämällä tai maalaamalla. Ne ovat nopeita piirroksia johonkin yksittäisen paperin kulmaan tai joskus ne ovat leikattuja kollaseja. Lopulliseen teokseen ne harvoin siirtyvät samankaltaisena. Improvosointi taiteen tekemisessä kuin yleensäkin elämässä kehittää ketteryyttä mukautua yllättäviin tilanteisiin.”
Muutit nyt aikuisena Helsinkiin, miten elämä on erilaista kun vertaat taiteilijana elämääsi Lappeenrannassa?
“Olen asunut Helsingissä muutamaan otteeseen ennen tätä viimeisintä muuttoa ja esimerkiksi esikoisemme on syntynyt täällä. Niinpä Helsinki ei ole täysin uusi paikka minulle. Taidepiirit ovat täällä laajempia ja verkostoituminen on helppoa. Se innostaa tekemään myös taidetta vähän eri vinkkelistä. Keväällä sain ilokseni vuoden työskentelyapurahan Suomen Kulttuurirahastolta ja se on ollut erittäin tärkeä tuki jatkamaan taiteellista työskentelyäni. Olen myös saanut täällä paremmin apua terveysongelmiini joka voimistaa myös ammatillista jaksamista. Muutto niin sanotusti takaisin Helsinkiin on tuntunut hyvältä.”
Teoksesi muistuttavat eri ajasta ja värimaailma on myös omaperäinen. Mistä ammennat näitä ideoita ja väriyhdistelmiä?
“Värillä, muodolla, tilalla ja estetiikalla on minulle merkitystä. Teosten ideat värimaailmoineen saattavat saada inspiraatiota esimerkiksi luonnosta, menneen ajan taiteesta, arkkitehtuurista, muotoilusta tai vaikkapa käsitöistä. Uskon että värimaailmani perustuu varhaislapsuudessa nähtyihin väreihin, esimerkiksi mummoni kutomiin räsymattoihin. Havaitsin asian vasta viime kesänä kun kuivattelin maalausta lasikuistillamme, jonka lattialla on juurikin mummon kutomia mattoja.”
Leena Katriina Ehrlingiä haastatteli Laura Köönikkä / Finnish Art Agency.
Leena Katriina Ehrlingin kotisivuille tästä
