“Ympärillä olevilla ihmisillä on ollut suuri merkitys omalle uralleni, ja siksi yksi neuvoni on: älä jää yksin.” haastattelussa taiteilija Anna Kesäniemi
Anna Kesäniemi on yksi Finnish Art Agencyn Slow Art Gallery-yhteistyöhön valituista taiteilijoista. Slow Art Galleryn tavoitteena on näyttelyn lisäksi kertoa taiteilijoista, heidän ajatuksistaan ja maailmastaan sekä nostaa esiin aiheita, jotka tänä päivänä kannattelevat luovaa työtä.
Näyttely on esillä osoitteessa: Confidants, Korkeavuorenkatu 2B, F-rappu sisäpihalla, 3.kerros, Helsinki.
Taiteilijatapaaminen näyttelyssä torstaina 9.10. klo 17:30 – 19.00, tervetuloa!
Kuvat: Ninni West
Anna Kesäniemi, miksi olet taiteilija, ja miksi juuri keramiikka on valikoitunut yhdeksi tärkeimmäksi materiaaliksesi?
“Olen ollut kiinnostunut taiteesta niin kauan kuin muistan. Nuorempana haaveilin tanssijan urasta, mutta kuvallinen ilmaisu vei lopulta mukanaan. Olen aina tuntenut tarvetta luoda ja tehdä käsilläni, ja varmastikin juuri se on tehnyt minusta lopulta kuvataiteilijan.
Myös perheelläni on ollut suuri merkitys siihen, että olen päätynyt tälle tielle. Se, että intoani taiteita ja taiteilijuutta kohtaan ei koskaan kyseenalaistettu kotona, antoi rohkeutta kokeilla, tehdä ja löytää oma juttuni. Saamani tuki loi pohjan sille, että uskalsin myöhemmin rakentaa taiteesta itselleni uran.
Keramiikka on kulkenut mukanani pitkään: ensin harrastuksena, sittemmin osana ammattiani. Siinä yhdistyvät käsillä tekeminen, jatkuva yllätyksellisyys sekä mitattomat mahdollisuudet. On kiehtovaa seurata prosessia, jossa jokainen työ kulkee pitkän matkan savimöykystä valmiiksi teokseksi. Työskentely saven kanssa on rauhoittavaa ja konkreettista – se pitää minut kiinni hetkessä ja palkitsee: lopputulos on jotain käsinkosketeltavaa, joka on alun perin ollut vain ajatus mielessäni.”
Mitä neuvoja antaisit nuoremmalle taiteilijalle?
Miten rohkaista itseä ottamaan riskejä ja näkemään virheet ja yllätykset osana taiteellista prosessia?
“Ole avoin ja utelias, ja luota siihen, että tekeminen vie eteenpäin. Uskalla kokeilla ja testata, vaikka lopputulos olisi epävarma. Virheet ovat usein vieneet työtäni eteenpäin ja olleet se kohta, jossa syntyy jotain uutta. Erityisesti keramiikan parissa työskentely on opettanut hyväksymään sen, että kaikkea ei voi hallita. Epäonnistumiset kuuluvat prosessiin, eikä niiltä voi välttyä – eikä tarvitsekaan. Täydellisyys ei yleensä ole kaikkein kiinnostavinta.
Ympärillä olevilla ihmisillä on ollut suuri merkitys omalle uralleni, ja siksi yksi neuvoni on: älä jää yksin. Tein pitkään töitä itsekseni kunnes tajusin, että tarvitsen ympärilleni ihmisiä. Nykyään vietän suuren osan työajastani jaetulla työhuoneella muiden keramiikkataiteilijoiden kanssa, ja se on tuonut työhön iloa ja tukea. Saan valtavasti energiaa muista, enkä enää tunne tekeväni kaikkea yksin.”
Mistä teostesi ideat ja muodot syntyvät? Miten oma kokemuksesi, taustasi ja ajattelusi näkyvät taiteessasi?
“Taustani kuvittajana näkyy vahvasti taiteessani – siirrän kuvituksellista jälkeäni materiaalilta toiselle, esimerkiksi paperilta savipinnalle. Työskentely eri materiaalien ja tekniikoiden välillä ylläpitää mielenkiintoa ja avaa uusia tapoja ilmaista itseäni. Keramiikkatyöskentelyssäni pidän siitä, että voin yhdistää visuaalisen herkkyyden ja materiaalisen rosoisuuden samaan teokseen.
Tyylini on usein leikkisä ja haluan, että teoksistani välittyy positiivinen tunne ja tietty keveys. Maailmassa on jo riittävästi raskaita aiheita, enkä halua lisätä niiden määrää. Ideat tulevat usein arjesta ja havaintojen kautta. Esimerkiksi perhosteema on tullut teoksiini lapseni piirustusten kautta – ne ovat olleet pitkään osa meidän arkea ja siirtyneet sieltä luontevasti myös omaan työskentelyyni. Seuraavaksi perhoset lennähtävät näyttelyyn Japaniin, mistä olen todella innoissani.”
Keramiikka sisältää aina sattumaa ja hallitsemattomia elementtejä, kuten polton ja lasituksen. Onko sinulle ollut haasteellista hyväksyä yllätyksiä työprosessissa? Miten olet oppinut toimimaan niiden kanssa?
“Kuvittajana ja graafisena suunnittelijana olin tottunut siihen, että lopputuloksen voi suunnitella tarkasti ja että se on ennakoitavissa. Keramiikan kanssa se ei toimikaan niin, mikä oli uutta.
Ajan myötä keramiikka on opettanut kärsivällisyyttä ja luottamusta prosessiin. Kaikkea ei voi kontrolloida, ja se on ollut hyvää oppia ja harjoitusta pienelle sisäiselle perfektionistilleni. Nykyään näen sattuman ja virheet osana kokonaisuutta. Teen paljon testejä ja pidän kirjaa lasitesekoituksistani, mutta hyväksyn, että aina voi tapahtua jotakin odottamatonta. Se on osa materiaalin luonnetta ja tekee prosessista kiehtovaa.”
Kuinka paljon suunnittelet etukäteen luonnosten, mallien tai lasitusratkaisujen kautta ja kuinka paljon jätät tilaa improvisaatiolle ja materiaalin omalle elämälle?
“Luonnostelen teoksiani jonkin verran etukäteen, mutta lopputulos on monen asian summa. Haluan jättää tilaa myös improvisaatiolle, materiaalille ja sattumille. Usein teos muuttuu matkan varrella ja pidän siitä. Teen paljon omia lasitesekoituksia, joiden kautta rakennan teoksilleni omaa kuvituksellista maailmaani. Jokainen poltto opettaa jotain uutta, ja ajoittain parhaat lasiteyhdistelmät ja pinnat syntyvät vahingossa.”
Olet työskennellyt kuvittajana ja graafisen alan yrittäjänä jo verrattain pitkään. Mitä oppeja siitä olet ottanut taiteilijan työhösi vai voiko näitä erottaa?
“Kuvittajan ja graafikon taustani kulkee luontevasti mukana kaikessa mitä teen. Lopulta kyse on samasta asiasta, teinpä sitten keramiikkaa, kuvitusta tai graafista työtä: halusta tehdä näkyväksi jokin ajatus ja rakentaa siitä visuaalinen kokonaisuus.
Yrittäjyys on tehnyt minusta rohkeamman. On pitänyt opetella luottamaan omaan tekemiseen, kokeilemaan ja verkostoitumaan. Se on opettanut minulle myös pitkäjänteisyyttä työssä, jossa asiat saattavat liikkua välillä hitaasti eteenpäin.”
Teoksissasi on usein tietty ajattomuuden tuntu, ja niiden värimaailma erottuu omaperäisyydellään. Mistä ammennat inspiraatiota muotokieleen ja väriyhdistelmiin?
“Inspiraationi kumpuaa arjen havainnoista ja ympäristöstä. Kiinnitän paljon huomiota väreihin ja pintoihin, esimerkiksi rakennusten yksityiskohtiin ja muotoihin luonnossa. Saatan ottaa talteen väriyhdistelmän, joka pysäyttää, ja käyttää sitä myöhemmin teoksessa. Inspiroidun herkästi ja intensiivisesti, joskus jopa liiaksi – saatan iltaisin jäädä miettimään väriyhdistelmiä, vaikka pitäisi jo nukkua.
Luonto on minulle loputon inspiraation lähde ja näkyy usein myös teosteni teemoissa. Ehkä juuri tämä arjen tarkkailuun perustuva lähestymistapa tekee töistäni ajattomia.”
Anna Kesäniemeä haastatteli Laura Köönikkä / Finnish Art Agency.
