Haurasta ja kovaa, ulkopuolisuutta ja uteliaisuutta, alitajuntaa ja järkeä. Slow Art Gallery: Haastattelussa taiteilija Laura Kärki, jonka maailma jakautuu kahden taidekaupungin välillä

Kuvat: Aino Råman Photography

Laura, teoksissasi materiaali on olennaisessa osassa, esimerkiksi keramiikka, tekstiili, valokuva, maalaus miten nämä eri tekniikat valikoituvat teoksen muodoiksi? 

Taiteellisen työskentelyni keskiössä ovat materiaalilähtöinen ajattelu ja eri tekniikoiden välinen vuoropuhelu. Keramiikan, tekstiilin ja maalauksen keinoin tutkin kuvallista ilmaisua, pintaa ja rakenteita sekä teosten suhdetta tilaan. Materiaali valikoituu sen mukaan, millaisen muodon teoksen idea tarvitsee.

Työskentelyni liikkuu tekstiilin, keramiikan, maalauksen, runouden, valokuvan ja installaation välillä. Idea voi saada kaksiulotteisen, veistoksellisen tai tilallisen muodon – tai rakentua useiden materiaalien yhdistelmästä. Leikkisän ja pehmeän ulkomuodon taakse voi samalla kätkeytyä vaikeita kokemuksia.

Tuftaus on yksi kuvallisen työskentelyni välineistä. Työskentelen siinä värin, viivan, pinnan ja sommittelun kanssa, mutta maalin sijaan kuva rakentuu langasta. Lanka tekee pinnasta pehmeän, kohokuvamaisen ja lähes veistoksellisen. Keramiikassa minua kiinnostavat saven muovautuvuus käsissä sekä poltetun materiaalin kovuus ja hauraus. Öljypastellimaalauksessa minua kiehtovat ekspressiivisyys, värin aineellisuus ja eleen välittömyys. Valokuva taas on minulle itsenäinen ilmaisumuoto, ei vain luonnos tai dokumentti.

Tekstiili, keramiikka, maalaus, runous ja valokuva eivät ole työskentelyssäni erillisiä alueita, vaan osa samaa taiteellista kieltä.

Syntyykö idea ensin materiaalin kautta vai jossain muussa elementissä?

Kaikki lähtee ajatuksesta tai välähdyksestä. Näen jonkin kokemuksen kuvana, ja sitten onkin kiire luonnoskirjan luo. Se voi olla hahmo, tilanne, väri, liike tai vaikeasti selitettävä tunnelma. Yritän saada sen paperille ennen kuin se katoaa tai järki alkaa muokata sitä liian valmiiksi.

Jo ensimmäisen luonnoksen välineellä on merkitystä. Idea ikään kuin valitsee tarvitsemansa välineen: tussin, kuulakärkikynän, lyijykynän, liidun tai lastenhuoneen värikynät. Jokainen niistä tuottaa erilaisen viivan ja tunnelman ja ohjaa ajatusta omaan suuntaansa.

Luonnostelen kokemuksista nousevia kuvia, sanoja ja runoja. Vasta myöhemmin saatan ymmärtää, miksi jokin hahmo tai kuva ilmestyi luonnoskirjaani. Joskus teoksen materiaali on mukana jo ensimmäisessä välähdyksessä, joskus oikea muoto löytyy vasta myöhemmin. Materiaali voi myös vastustaa alkuperäistä ideaa ja muuttaa sitä työskentelyn aikana.

Ajattelen, että tässä alkuvaiheessa alitajunta ehtii paperille ennen järkeä.

Aiemmin olet tutkinut esimerkiksi vieraantumista ulkopuolisuutta ja yksinäisyyttä, toistuvia teemoja tuotannossasi. Mistä tämä aihe juontaa juurensa, ja onko näkökulma muuttunut vuosien varrella?

Teemat juontavat omasta kokemushistoriastani ja tavastani tarkkailla sosiaalisia suhteita: kuka pääsee osaksi ryhmää, kuka jää ulkopuolelle, kuka suojelee ja kuka tarvitsee hoivaa. Olen käsitellyt myös sukupolvien ketjun katkeamista ja sitä, kuinka menneisyyden kokemukset voivat heijastua nykyhetken ihmissuhteisiin.

Aiemmin lähestyin ulkopuolisuutta ja yksinäisyyttä ehkä suoremmin henkilökohtaisina ja kipeinä kokemuksina. Vuosien myötä näkökulma on laajentunut. Nyt minua kiinnostavat myös hoiva, suojelu, haavoittuvuus, keskinäinen riippuvuus ja mahdollisuus kuulua johonkin. Ulkopuolisuus ei näyttäydy enää vain haavana, vaan myös tarkkailupaikkana ja toisinaan voimavarana.

Fantasiapohjaiset eläinhahmot antavat minulle mahdollisuuden käsitellä näitä aiheita epäsuorasti. Ne muodostavat teoksissani kuvitteellisia perheitä ja yhteisöjä, joissa oman paikkansa voi löytää hieman outona ja keskeneräisenä. Teokset voivat vaikuttaa humoristisilta tai lempeiltä, mutta niiden taustalla on usein psykologista jännitettä ja vaikeita kokemuksia.

Olet opiskellut sekä keramiikkaa, tekstiilisuunnittelua että kuvataidetta Aallossa ent. TaiK. Miten nämä hyvin erilaiset koulutustaustat ovat muovanneet tapaasi työskennellä taiteilijana?

Ajattelen koulutustaustojani kerrostumina, jotka ovat opettaneet minulle erilaisia tapoja ajatella. Keramiikka on opettanut materiaalin vastuksen kuuntelemista ja sen hyväksymistä, ettei kaikkea voi hallita. Tekstiilisuunnittelu on tuonut työskentelyyni värin, pinnan, rakenteen ja rytmin sekä materiaalin suhteen kehoon ja tilaan. Kuvataiteen opinnot puolestaan antoivat käsitteellisen kehyksen ja vapauden yhdistää eri menetelmiä teoksen sisällön ehdoilla.

Eräs saksalainen kollegani sanoi minulle kerran: ”Sinä taidat olla vapaa.” Luulen, että hän tarkoitti vapauttani liikkua eri materiaalien välillä ilman, että yhden tekniikan täytyisi määrittää taiteilijuuttani.

Monimateriaalisuus saattaa vaikeuttaa helposti tunnistettavan taiteilijabrändin rakentamista, mutta en halua pakottaa ajatusta ennalta valittuun materiaaliin. Haluan antaa jokaisen teoksen löytää sille oikean muodon. Työskentelyni yhtenäisyys syntyy samoista kysymyksistä, kuvamaailmasta ja tavasta katsoa ihmistä – ei yhdestä tekniikasta.

Työskentelet Berliinin ja Helsingin välillä. Miten kaksi niin erilaista taidekenttää ja kulttuuria näkyvät teoksissasi tai työskentelytavassasi?

Olen asunut ja työskennellyt Berliinissä lähes kuusitoista vuotta, ja taiteilijuuteni on suurelta osin rakentunut näiden vuosien aikana. Berliinin laaja ja kansainvälinen taidekenttä tarjoaa anonymiteettiä ja vapautta työskennellä tuttujen odotusten ulkopuolella. Helsingissä yhteys omaan kieleen, historiaan ja kulttuuriseen muistiin on läheisempi.

Olen tavallaan molemmissa paikoissa hieman ulkopuolinen. Berliinissä katson suomalaisuuttani etäältä, ja Suomessa tarkastelen taustaani myös Berliinissä syntyneen etäisyyden kautta. Tämä kahden paikan välinen asema liittyy luontevasti teosteni ulkopuolisuuden ja kuulumisen teemoihin.

En kuitenkaan ajattele tekeväni erikseen berliiniläisiä tai suomalaisia teoksia. Työni syntyy pikemminkin näiden paikkojen, kielten ja näkökulmien välisessä liikkeessä.

Minkälaisia unelmia sinulla on tulevaa taiteilijuuttasi varten?

Unelmoin ennen kaikkea työrauhasta, pitkäkestoisesta rahoituksesta ja mahdollisuudesta ottaa seuraava taiteellinen askel. Haluaisin löytää galleristin myös Suomen ulkopuolelta ja rakentaa vahvempia kansainvälisiä yhteyksiä.

Taiteellisesti haluan jatkaa sukupolvien ketjun katkeamiseen, sosiaalisiin suhteisiin ja kuulumiseen liittyvien aiheiden tutkimista eri materiaaleilla. Haluaisin tehdä nykyistä suurempia maalauksia ja tilallisia kokonaisuuksia, joissa tekstiiliteokset, keramiikka, valokuvat ja veistokset muodostavat keskenään kommunikoivan näyttelykokonaisuuden.

Toivon uusia museo- ja näyttely-yhteyksiä Suomessa ja kansainvälisesti. Näkyvyys ei kuitenkaan ole minulle itseisarvo, vaan tärkeintä on, että uudet yhteydet vievät työskentelyäni eteenpäin ja avaavat teoksille uusia keskusteluja.

Kaikkein tärkeintä on säilyttää uteliaisuus ja rohkeus käsitellä aiheita, joista yhteiskunnassa on vaikea puhua – kuten lasten huostaanottoa, perhesuhteiden katkeamista ja niiden vaikutuksia yli sukupolvien. Haluan tehdä näkyviksi kokemuksia, jotka jäävät helposti vaikenemisen, häpeän tai yksinkertaistavien tulkintojen alle.

Seuraa Lauraa instagramissa: https://www.instagram.com/laurakarki/
Lauran kotisivut: https://www.laurakarki.com/new