Eläin yksilönä ja taiteen kohtaamisia tilassa. Haastattelussa Slow Art Gallery x Finnjävel -näyttelyn taiteilija Sanna Savenius

Kuvat: Aino Råman Photography
In English below

Slow Art Gallery x Finnjävel ensimmäinen näyttely päättyy lauantaina 24.10.2026. Näyttelyyn voi tutustua ravintolan avoinnaoloaikoina: TI-PE 11.30-15.00, 17.00-23.30, LA 15:00-23:30

Kun katson teoksiasi, muotokuvia eläimistä joissa on viitteitä ihmisen läsnäoloon ja vähintään katseeseen katsoa eläintä esteettisesti mutta myös persoonana, tulee mieleeni väistämättä ihmisen halu nähdä eläimet inhimillisinä ja ihmisen kaltaisina olentoina. Miten löysit teoksiisi eläimet? 

Olen maalannut paljon muotokuvia ihmisistä, varsinkin opiskeluaikanani, ja saavutin siinä jonkinlaisen kyllästymispisteen. Etsiessäni uusia aiheita, tulin vieneeksi koirani koirauimalaan. Altaassa räpiköivä otus oli niin herttainen ja samaistuttava, että päätin maalata siitä pienen sarjan maalauksia. Huomasin eläintä maalatessani, että kaikki ihmisyyden päälleliimatut asiat rapisivat pois. Toisin kuin ihmisen muotokuvassa, eläintä katsoessa ei näe statusta, painoindeksiä, sukupuolta tai ihonväriä – vain eläimen itsenään. Se kiehtoi minua ja olin uuden haasteen edessä: Miten maalata eläin niin, että hänen persoonansa ja olemus välittyy samaistuttavasti katsojalle, sortumatta kuitenkaan anthropomorfismiin. Maalaamalla eläimiä olen pystynyt ilmaisemaan tunteita ilman ihmisyyden painolastia ja luomaan oman maailmani. Lisäksi minulle tuottaa merkityksellisyyden tunnetta se, että maalaan eläimiä antroposeenin aikana. Minä todella ihailen, pelkään ja kunnioitan luontoa. Sen valtavaa sinnikkyyttä ja elinvoimaa.

Tämä näyttely sai minut pohtimaan jälleen suhdettamme eläimiin ja eläinkuviin. Kiinnostus eläimiä kohtaan nähdään usein naiivina, mikä on aina tuntunut minusta oudolta. Olemmehan me ihmisetkin eläimiä ja osa tätä maailmaa. Olemme kaiken lisäksi yksilöinä melko heikkoja ja lapsellisia eläimiä verrattuna moneen muuhun eliölajiin. Onko taipumuksemme nähdä eläimet söpöinä ja naivistisina tapa riisua luonnonvoima aseistaan? Vai johtuuko se siitä, että lasten taide on usein eläinten täyteistä?

En ole ikinä pyrkinyt maalaamaan eläimiä klassisen kauniiksi tai tieteellisesti oikean näköisiksi. Minusta eläimet ansaitsevat tulla maalatuksi kuin ihmiset, kunnioittavasti ja täynnä kiinnostusta ja tunnetta – ei objekteina. En halua myöskään typistää eläinten olemusta pelkäksi ihmisyyden allegoriaksi tai kulttuuriseksi symboliksi. Nämä kaikki asiat voi toki nähdä teoksessa, mutta ennemmin ajattelen, että jos eläin itse voisi kommentoida teostani, kuvittelen hänen sanovan “tuo on tuttu tunne!”

Haluan teosteni herättävän ristiriitaisiakin tunteita ja ajatuksia. Näyttelyn teoksista minulta on esimerkiksi tivattu, ovatko eläimet eläviä vai kuolleita. Tällaiset seikat ovat katsojan silmissä ja sielussa. En voi enkä halua taiteilijana päättää katsojan puolesta, mitä pitäisi ajatella tai tuntea. 

Oman tuotantoni lisäksi olen nauttinut yhteistyöstä eri alojen yritysten kanssa. Teen toimitiloihin personoituja maalauksia, joissa otan huomioon käyttäjien toiveet. Maalauksista tulee toimistojen maskotteja ja voimaeläimiä. Teokset ovat aina läsnä ja kohtaavat työntekijän, vaikka kaikki muut olisivat etätöissä. Uudet aiheet ja väripaletit tuovat ammatillista haastetta ja pystyn sitä kautta kehittymään taiteilijana ja yrittäjänä. Toimitilat ovat tärkeitä tiloja ihmisen elämässä, joka viettää siellä monta tuntia viikossa. Miksemme panostaisi noiden tilojen personallisuuteen?

Saan laittaa oman tunteeni palon ja ammattitaitoni teokseen, jolle on jo paikka ja yleisö valmiina. Sellaisen työn tekeminen tuntuu mielekkäältä. Ajatus siitä, että taide olisi jotenkin vähempiarvoista jos se on tehty tilaustyönä, vähättelee taiteen voimaa sekä taiteilijan ammattitaitoa.

Tekihän Tove Janssonkin muraaleja yrityksiin! 

Yhteistyöt ovat olleet todella hedelmällistä ainakin omalta osaltani ja mietin niitä usein. Rakastan lopputuloksen esittelemistä, kun näen asiakkaan silmien syttyvän ihastuksesta sekä tilan muuttuvan eloisaksi taideteoksen myötä. On aivan mahtava ajatus, että tänäänkin joku saattaa pysähtyä hetkeksi teokseni ääreen.

Minkälaisia odotuksia sinulla on omasta taiteellisesta urastasi? 

Haluan työllistää itseni kokopäiväisenä taiteilijana ja olenkin hyvää vauhtia menossa siihen suuntaan. Tällä hetkellä olen pitänyt yksityistäyttelyitä lähinnä Helsingissä ja toivon seuraavaksi saavani teoksiani esille laajemmin Suomessa sekä ulkomailla. Etenkin museoyhteystyö olisi kiinnostava, sillä haluaisin päästä toteuttamaan massiivisia teoksia.

In English:
When I look at your works—portraits of animals that suggest a human presence, or at least a gaze that sees animals both aesthetically and as individuals—I inevitably think of the human desire to see animals as humanised, human-like beings. How did animals find their way into your work?

I painted a lot of portraits of people, especially during my studies, and eventually reached a point of saturation. While searching for new subjects, I took my dog to a dog swimming pool. The creature splashing around in the water was so endearing and relatable that I decided to paint a small series of paintings based on it. While painting the animal, I realised that all the superficial layers of humanity began to fall away. Unlike a human portrait, when looking at an animal, you don’t see social status, body mass index, gender or skin colour—you see the animal as it is. This fascinated me, and I was faced with a new challenge: how to paint an animal in a way that conveys its personality and essence in a relatable manner, without falling into anthropomorphism. Painting animals has allowed me to express emotions without the burden of human identity and to create my own world. I also find a sense of purpose in painting animals in the Anthropocene. I truly admire, fear and respect nature—its immense resilience and vitality.

This exhibition has once again made me reflect on our relationship with animals and images of animals. An interest in animals is often seen as naive, which has always struck me as strange. After all, we humans are animals too, and part of this world. As individuals, we are also rather fragile and childish creatures compared to many other species. Is our tendency to see animals as cute and naive a way of disarming the forces of nature? Or is it because children’s art is so often filled with animals?

I have never sought to paint animals as classically beautiful or scientifically accurate. I believe animals deserve to be painted as humans are—with respect, curiosity and emotion, rather than as objects. Nor do I want to reduce animals to mere allegories of humanity or cultural symbols. All these interpretations may, of course, be present in a work, but I prefer to imagine that if the animal itself could comment on my painting, it would say, “That’s a familiar feeling!”

I want my works to evoke conflicting feelings and thoughts. For example, visitors to the exhibition have asked me whether the animals in my paintings are alive or dead. Such things lie in the eyes and soul of the viewer. As an artist, I cannot and do not want to decide for the viewer what they should think or feel.

Alongside my own artistic practice, I have enjoyed collaborating with companies across various industries. I create bespoke paintings for business premises, taking the users’ wishes into account. The paintings become office mascots and spirit animals. The works are always present, connecting with employees even when everyone else is working remotely. New subjects and colour palettes provide professional challenges and allow me to develop as both an artist and an entrepreneur. Workplaces are important spaces in our lives, where we spend many hours each week. Why shouldn’t we invest in making these spaces more personal?

I can put my passion and professional skills into a work that already has a place and an audience waiting for it. I find this kind of work meaningful. The idea that art is somehow less valuable when it is commissioned diminishes both the power of art and the artist’s professional expertise. After all, Tove Jansson also created murals for businesses!

These collaborations have been incredibly rewarding for me, and I often think about them. I love presenting the finished work and seeing the client’s eyes light up with delight as the artwork brings a space to life. It is a wonderful thought that even today, someone might pause for a moment in front of one of my works.

What are your aspirations for your artistic career?

I want to support myself as a full-time artist, and I am well on my way towards achieving that goal. So far, I have held solo exhibitions mainly in Helsinki, and I hope to exhibit my work more widely across Finland and internationally. I am particularly interested in collaborating with museums, as I would love the opportunity to create large-scale works.