“Teini-ikäisenä maalasin jopa äidiltä salaa öisin.” Haastattelussa taiteilija Sami Korkiakoski

Kuva: Ninni West
Sami Korkiakoski on yksi Finnish Art Agencyn uuden Slow Art Gallery-yhteistyöhön valituista taiteilijoista. Slow Art Galleryn tavoitteena on näyttelyn lisäksi kertoa taiteilijoista, heidän ajatuksistaan ja maailmastaan sekä nostaa esiin aiheita, jotka tänä päivänä kannattelevat luovaa työtä. 

“En voisi kuvitella elämää ilman maalaamista. Maalaan viitenä päivänä viikossa, ja näin olen tehnyt koko aikuisuuteni. Minulla on tarve elää elämääni tämän ilmaisun kautta, pensseli ja spraykannu kädessä. Näin olen kokonaisempi. Aloin jo pienenä poikana piirtää paljon. Teini-ikäisenä maalasin jopa äidiltä salaa öisin. Tuntui aina, että minulla on tarve tehdä väreillä. Piirtäminen ja maalaaminen tuntui minun jutulta. Aloin tehdä yhä enemmän ja enemmän kuvia, jossain vaiheessa se lähti käsistä. Tein esittävää taidetta taideopiskeluni alkuun saakka, jolloin kuvantekoni koki taitekohdan. Huomasin, että abstraktin taiteen avulla pystyn ilmaisemaan vahvasti tuntemuksiani. Pääsin nuorten näyttelyyn Helsingin Taidehalliin kuuluisuuksien joukkoon. Tiesin, että tästä ei olisi enää paluuta. Annoin kaikkeni taiteelle.”, Sami Korkiakoski 

Miltä tuntuu olla taidemaalari vuonna 2025 Suomessa? 

“Vaikka teen sitä, mitä rakastan, on taiteilijana oleminen henkisesti raskas ja vaikea yksinäinen ammatti. Suurin osa ajasta kuluu yksin työhuoneella omassa kuplassa. Toisinaan tuntuu, että on muista ihmisistä syrjäytynyt erakko, joka elää vain omalle työlleen. Työstä irti pääseminen esimerkiksi kotona on hyvin vaikeaa, koska työ on koko ajan mielessä. Prosessoin jatkuvasti teoksia ja kaikenlaisia osa-alueita, joita yksityisyrittäjän arkeen kuuluu. Taiteilijan työ kun ei ole vain maalaamista vaan paljon kaikenlaista muutakin: toimistohommia, teosten pakkaamista, kuljetusta, materiaalien hankintaa, valokuvaamista, kuvankäsittelyä, markkinointia ja jatkuvaa suunnittelua ja pähkäilyä. 

Taiteen tekeminen on kuitenkin myös hyvin palkitsevaa tekemistä. New Yorkissa kun myin näyttelyni loppuun ja teoksia meni vielä näyttelyn jälkeenkin kaupaksi keräilijöille tiesin, etten ole puurtanut turhaan. Jokainen näyttelykokemus on myös palkitseva, kun näkee konkreettisesti esillä työnsä tulokset ja saa olla tekemisissä ihanien ihmisten kanssa galleristeista asiakkaisiin. Tämä ei ole monessa ammatissa mahdollista. Tänä vuonna minut palkittiin Kuopion kaupungin taidepalkinnolla, josta saan taas kantavia voimia ammatissani toimimiseen. Jokainen vuosiapuraha tai onnellinen asiakas saa minut hymyilemään ja uskomaan, että teen tärkeää työtä. Olen onnekkaassa asemassa kun minulta on yli 20:n vuoden aikana ostettu teoksia yli 200:aan yksityiskokoelmaan Suomessa ja muualla maailmassa.

Olen niin kiinnostunut työstäni, että työpäivän aikana tempaudun tekemiseen täysillä enkä muista tai edes ehdi yleensä syödä. Maalaaminen valtaa minut kokonaan ja olen keskellä voimakasta prosessia. Taiteilijan työssä on erityisen hienoa kun saa kohdata taiteen yleisöä, kuulla kollegojen kuulumisia, olla hyvissä käsissä gallerioissa, jossa teoksiani arvostetaan. On mahtavaa miten teokseni herättävät kiinnostusta Instagram-tilini yli 45:ssä tuhannessa someseuraajassani.”

Mikä pitää sinut maalaamisen äärellä vuodesta toiseen – silloinkin, kun työ ei heti vastaa tai etsit turhaan?

“Maalaaminen on täynnä etsintää. Puhun yleensä leikistä, mutta vakavasta sellaisesta. Taideteollisen korkeakoulun lopputyöni nimikin oli “Vakava leikki”. Tekeminen on parhaimmillaan fiilistelyä, mutta siinä on myös hyvin paljon vaiheita, jolloin näen tehneeni asiat vaikka liian vaikean kautta. Tällöin maalauksesta puuttuu rentous ja tietynlainen aistikkuus. Maalaamiseni on täynnä epäonnistumisia ja on väistämätöntä, että välillä lähtee harhapoluille. Sekin tosin on koettava. Juuri näiden vaiheiden jälkeen on aina hyvin vapauttava olo kun saa aloittaa alusta ja jättää taakseen aiemman vaiheen. Maalaaminen on siis puurtamista, mutta parhaimmillaan hyvin palkitsevaa tekemistä. Tärkein palkinto ei ole teosten näkeminen näyttelyssä tai niistä saatava raha vaan teos itsessään. Onnistuneesta maalauksesta saan voimia ja uskoa tulevaan ja jaksan aina vaan jatkaa kohti uusia kuvallisia seikkailuja.”

Olet sanonut, että maalaaminen on kuin liikettä hiljaisuuden sisällä – mitä tuo hiljaisuus merkitsee sinulle?

“Hiljaisuus on minulle hyvin tärkeä olotila vaikka maalaan rytmiä. Työhuoneellani vuorottelee hiljaisuus ja musiikki ja tämä on tietoista. Kun on hiljaista, pystyn ajattelemaan ja kuulemaan mieleni rytmit, jotka ovat vahvana maalauksen keskellä olevassa olotilassa. On hetkiä, jolloin kuuntelen musiikkia ja haen tietynlaista tunnetta maalaukseen. Tällöinkin keskiössä on oman kehoni ja mieleni ääni, jota musiikilla vain herättelen esiin.”

Olet taidepedagogi. Mitä haluaisit, että ihmiset voisivat oppia taiteen kautta maailmasta?

“Toivoisin ihmisten oppivan avarakatseisuutta ja vapautta katsoa maailmaa omalla tavallaan. Toivon myös, että pystyn antamaan taiteen katsojalle maalausteni rytmien kautta jonkinlaisen toivonkipinän tai energiaruiskeen.” 

Taiteesi näyttää katselijalle sattumanvaraiselta, viivojen, väriläiskien ja pisteiden sommittelulta. Minkälaisia ajatuksia mielessäsi on juuri sillä hetkellä kun maalaat siveltimelläsi. Miltä maalauksen pinta tuntuu? 

“Pyrin sattumanvaraiseen ja helpon näköiseen tulkintaan. Valmiita maalauksia edeltää kuitenkin usein pitkäkin vaihe, jossa käsittelen samaista aihemaailmaa ja teemoja ylimaalaten, vieden maalaukseni tukkoon ja lopulta tuhoten tämän edeltävän vaiheen teokset. Kun onnistun maalaamisessani, olen tilassa, jossa kaikki tapahtuu lopulta helposti kuin “automaation” avulla. Viivat ja tunteet tulevat tuolloin alitajunnastani vauhdilla ja hurmoksella ja niissä on juuri sellainen tunne kuin haluan. Silloin on vapauttavaa maalata ja maalauksen pinta tuntuu ottavan vastaan sanottavani ilman vaikeutta. 

Vaikka maalaukseni saattavat näyttää hyvin lennokkailta ja nopeilta, on niissä silti yhtälailla harkinta. Katson maalauksiani pitkään ja mietin sommittelua ja rytmiä kunnes hurmoksessa lähestyn kangasta ja toteutan vimmaisesti sanottavani. Samalla myös sattuma ja alitajunta ovat tärkeässä osassa maalaushetkellä.”

Ihmiset tutkivat ja tulkitsevat itse teoksiasi. Minkälaisia tunteita tai ajatuksia haluaisit herättää katselijoissa? 

“Haluaisin jokaisen katsovan teoksia vapaasti ja tuntevansa ja kokevansa ne oman elämänsä kautta. En halua avata teoksiani enkä kertoa mitä niissä on vaan jättää tilaa tulkinnalle. Maalauksissani on usein objekteja ja merkkejä, mutta olen käsitellyt niitä abstraktion keinoin juuri tästä syystä.”

Kuinka tärkeä osa intuitiolla on työskentelyäsi?

“Työskentelen paljon intuition varassa. Kun aloitan uuden maalauksen minulla on ajatuksissa jokin hahmo, rytmi ja toistettavia muotoja. Lähden kokeilemaan kehoni rytmin avulla, miten nämä muotoutuvat kuvaksi. En luonnostele teoksiani vaan pyrin saamaan aikaan jonkinlaisen rytmillisen tunteen sen maalaushetken olotilastani ja kertomaan sen tarinaksi. Maalaamiseni on kokeilevaa seikkailua, jossa materiaali ohjaa ja vie yhtälailla kehoni ja tuntemusteni kanssa harkinnan ja sattuman vuorovaikutuksena.”

Kiitos Sami.

Haastattelijana kuraattori, Finnish Art Agencyn perustaja Laura Köönikkä. Slow Art Gallery myyntinäyttely avoinna sopimuksesta, varaa oma aikasi laura(at)finnishartagency.com tai +358 50 533 0509. Seuraava kaikille avoimet ovet näyttelyyn Helsinki-päivänä 12.6. tervetuloa! Slow Art Gallery Confidants-studiolla, Korkeavuorenkatu 2 B, F-rappu, 3kerros.